lauantai 17. kesäkuuta 2017

Juhlahumusta aamusumuun




















Villa Iiris 3.6.2017


Kuukausi on hupsahtanut edellisestä postauksesta. Joka päivä olette olleet mielessä sekä te siellä ruudun takana että tämä raakile, joka on odottanut kypsymistään. 

Niin on meidän nuorimmaisemmekin lakitettu ja iloisesti juhlittu yhdessä ihanien ihmisten kanssa. Juustokakut onnistuivat pienillä uudenlaisilla säädöillä, mutta hullunkurisen ideani jouduin hautaamaan liian työläänä. Eipä siitä tällä erää sen enempää, mutta toivon päähänpistoni näkevän päivänvalon jossakin muussa sopivassa tilanteessa. Vegaanisen vadelma-mustikkaraakakakun tilasin Lahtuan luomutilalta, josta löytyi myös kakkujen koristeiksi syötäviä orvokkeja. Herkullista ja kaunista luonnonmukaisesti, mikä sopii meidän tyyliimme.  Kiitos Marjaana hauskasta tapaamisesta!

Tuoreen ylioppilaan oma idea oli, että jokainen vieras ikuistettiin yhdessä hänen kanssaan polaroid -kuvaan pihamaalla. Näin kiitoskortti valmistui saman tien juhlamuistoksi. Yllättävä tapa herätti ihastusta ensihämmennyksen laannuttua. 

Onnittelumaljoina oli alemmassa kuvassa näkyvä kaunisetikettinen alkoholiton poreileva Belvoir seljankukkalimonadi. Sekin ansaitsee suosittelut raikkaana, kaikille sopivana vaihtoehtona. 





Juhlavalmistelut sujuivat mutkattomasti ja lopulta kaikki saivat kahviakin kuppeihinsa. Onneksi moni oli teenjuoja. Ajantajuni hämärtyi ja kahvi muistutti aluksi enemmän kuravettä kuin aromikasta kofeiinipommia. Kiitos tilanteen pelastamisesta kuuluu avuliaalle herrasmiehelle, joka tarttui toimeen minun lähinnä  panikoidessa ja onneksi paikalla oli tehokkaat äiti-ihmiset, joilla ei mennyt sormi suuhun. Loppu hyvin kaikki hyvin!



Poseerausta ilta-auringossa



Sunnuntaisauna pitkän kaavan mukaan maistui korkokengissä vietetyn päivän jälkeen makealta. Samaten juhlista ylijääneet herkut tekivät kauppansa väsähtäneelle väelle. 






Villa Iiris Photography 2017


Villa Iiris Photography 2017


Tiedätkö tunteen, kun kauan odotettu juhla on ohi ja koti hiljenee hälinästä? Salin kahvilatyylisissä pöydissä on ollut huisin hauskaa viettää teehetkiä kotimme ainutlaatuisesta miljööstä nauttien. Vähitellen kipot ja kupit ovat löytäneet takaisin paikoilleen. Juhlan tullen on iso ilo, että oman lipaston uumenista löytyy kahvikuppeja, tarjoiluastioita ja erilaisia juhlaliinoja. 

Kameraan tallensin Tampere -talon juhlassa TYKin silmäteräni, mutta päivän aikana en enää ehtinyt tarttua toimeen, vaikka jossakin mieleni sopukoissa olinkin kuvitellut tallentavani hetkiä sieltä ja täältä. Kunnia tämän postauksen kuvista kuuluu Elinalle ja muille tilanteeseen avun antaneille! Kiitoshalaus!


Sydämelliset terveiset täältä parvekkeen avonaisen oven äärestä. Suomen suvi on juuri nyt parhaimmillaan. Tuoksut, äänet, linnun liverrys... Lehmäkin ammui juuri lähipellolla kuin tilauksesta. Aamuisin anivarhain olen avannut kesäkamarimme ikkunan ja nautiskellut raikkaasta ilmasta lämpimään peittoon kääriytyneenä pitsiverhojen lepattaessa tuulenvireessä.

Auvoisaa luonnonpäivän iltaa! Tänä vuonna teemana on Rakastu kesäyöhön, mikä on juuri tämä hetki. Tässä ja nyt!

Kesäyön unelmia! Tuija 



Villa Iiris Photography 2017

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tavoitteellisuus


Kukkuu!

Hymytyttö



Ideoita



Työteliäs kevät on kääntymässä juhlamoodiin. Huomenna on jännittävä päivä monellakin tavalla.
Suunnitelmia ja niiden toteutuksia siivittävät Hyvän mielen kortit ja niiden voimalauseet.

                                                                 Kasvun aikaa! Tuija




perjantai 12. toukokuuta 2017

Versojen voima



Pienen pienessä ruttuisessa valkosipulin kynnessä on voimaa puskea maukkaat versonsa kohti aurinkoa, joka ei juurikaan ole edesauttanut kasvua. Sisulla nuo heiveröiset soirot ovat kuitenkin varttuneet makoisaksi lisäksi ruokiin. Aromikkaat vihreät varret ovat herkullinen lisä leivän päällisiinkin. Oletko sinä kokeillut? 

Aurinkoista äitienpäiväviikonloppua! Tuija

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Keväällä kerran



Havahduin tuossa toissailtana, että tämä on jo neljäs kevät, kun bloggaan. Oikeastaan jo vuonna 2013 osallistuessani wannabe -bloggarina Camilla Hynysen Creatella -yrityksen valokuvauskurssille Adalmiina Helmessä olin jo ajatuksen tasolla miltei oman blogin perustanut. "Pientä" hienosäätöä tein kesän aikana Villapuomin Hannan tukiessa minua kohti unelmaani. Elokuussa sitten vihdoinkin painoin nappia: Julkaise.

Minulla on tunne, että olen onnistunut tavoitteessani, kun vieläkin on ilo lukea omia tekstejäni uudelleen. Virheettömiä ja moitteettomia ne eivät todellakaan ole, mutta tavoitan aina sen saman tunnelman, joka on ollut sisimmässäni inspiraation pistäessä vauhtia rattaisiini.

Maaretta Tukiaisen Inspiraatiokorttien myötä olen oppinut selviämään paremmin jumeista. Itseään voi avittaa pääsemään vauhtiin olkoon sitten kyse kirjoittamisesta, siivoamisesta, remontista tai mistä milloinkin. Siinäpä muuten oivallinen vinkki äitienpäivälahjaksi. Kortit löytyvät hyvin varustelluista kirjakaupoista ja täältä.




Tämä kevät on säiden puolesta ollut vähintäänkin vaihteleva. Sunnuntaina ihmettelin elämänmenoa yläpihan kasvihuoneessa ja ja pyörsin ajatukseni välivuodesta, kun ajatukseni valtasivat kirsikkatomaatit ja yrttien huumaava tuoksu. Jospa sittenkin edes jotakin, vaikka ihan pienesti.




Aiemminkin olen kirjoittanut siitä, miten aika ajoin on terveellistä palata mielessään ensimmäisen kevään tunnelmiin tällä pihamaalla. Toinen hyvä konsti on kuvitella juuri muuttaneensa tähän vanhaan huvilamiljööseen ja voin vakuuttaa, että kauaa ei tarvitse mietiskellä, kun kiitollisuus ja onni täyttävät mielen sopukat. Jos asettuu ulkopuoliseksi niin ei huomaa sitä kilometrien mittaista työlistaa vaan kauniisti haalistuneet maalipinnat, alkuperäiset ikkunat ruutuineen ja hurmaavan kokonaisuuden, jota on vaalittu suurella sydämellä jo vuosikymmenet.

Päärakennuksemme alkoi rakentua vankoista punahongista sata vuotta sitten punamullattujen  hirsitupien naapuriksi. Kirvesmiehet olivat saman kylän nuoria miehiä. Hugon pojanpojanpojat jatkavat sukunsa mailla työtä isiensä perintöä vaalien. Historian siipien havina on läsnä näillä main samaan aikaan nykytekniikan tullessa maisemaan. Valokuituverkko rakentuu syksyyn mennessä tällekin kylälle.

Tämä teksti sai alkunsa siitä riemusta, kun kohtasin aivan superloistavaa palvelua Apple -tuessa ja osasin muodostaa uudenlaisen verkon kotiimme. Yllätyin myös, miten ihania kommentteja olen viimeaikaisiin postauksiini saanut. Sydämellinen kiitos!


                                                       Kevätmielellä, Tuija





perjantai 5. toukokuuta 2017

Vuokkojen aikaan

Valkea sinivuokko


Kevät on täällä! Sinivuokot eri variaatioineen ovat aloittaneet kukintansa pihamaallamme. Vielä ei pikkumetsän valtaisat sinivuokkomättäät ole parhaimmillaan, mutta aivan pian siintää silmänkantamattomiin kukkameri.  Joka kevät ihmettelen, miten monia eri sävyjä voikaan löytyä terälehdissä. Kuivien heinien lomasta pilkottava pieni kukka tuo uskomattoman paljon iloa. 

Valkovuokkoja on tulossa, mutta ne ovat vielä supussa suojassa. Onko siellä ruudun takana muita, jotka intoilevat luonnon ihanista yllätyksistä samaan tapaan kuin minä? 

Linnut livertävät villisti ja aurinko värjää tuon ison pihamännyn latvuksen hehkuvan punervaksi. Voiko oikeastaan parempaa näkymää työpisteeltä olla kuin suomalainen maalaismaisema... Puita, metsää ja peltoa. 

Minulla on työn alla kirja-arvio Omannäköinen elämä -teoksesta ja ei siitä vielä sen enempää, mutta minusta tuntuu, että me olemme rakentaneet vuosikausia itsemme näköistä elämää. Näin on hyvä. 

Sinulle toivotan hyvän olon viikonvaihdetta! Tuija

Hienosäätöä vailla...


maanantai 1. toukokuuta 2017

Toukokuun ensimmäinen





Päivän pulma: Miten nämä mahtuivat tuosta ovesta?

Listoja vaille valmis

Juhlakengät ja käsilaukku



Ilomielin heitin hyvästit hyiselle huhtikuulle. Toissa päivänä lämpimiksemme siirsimme puolapuut takaisin paikalleen salonkiin. Pähkimme aikamme, miten ihmeessä se onnistuu. Kummasti sitä voi unohtaa muutamassa kuukaudessa jonkin asian. Onneksi tuoreimmat aivot keksivät ratkaisun. Niin ja se en ollut siis minä vaan meidän vanhempien kolmas parannettu painos. 

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja uskomattomalta tuntui, kun verannalla tarkeni syödä aamiaista. Täytyy myöntää, että villashaali harteilla toi kivan lisän vilukissan olotilaan. Kesäkausi on siis virallisesti alkanut! 

Poskiani kuumottaa, kun touhusin ulkona miltei koko päivän. Pihapuuhia olisi vaikka muille jakaa. Lähtölaskenta kevään juhliin alkoi. Suunnitelmista on keskusteltu ja pikkuvalmisteluja aloiteltu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty kuuluu vanha suomalainen sanonta. On se onni, että nämä eivät ole perheemme ensimmäiset isommat juhlat. Aiemmista kokemuksista on hurjan paljon apua.

Olen miettinyt, mitkä ovat asioita, joista minulle tulee stressi ja hermostus. Niistä yhden selätin eilen. Katselin netistä Kutsukaa kätilöä useamman jakson ja samalla silitin kaikki juhlaliinat valmiiksi. Olen niin tyytyväinen ja olipa sekin iso ilo, kun muistin jo pääsiäiseksi pesseeni sohvat kuntoon. Asia kerrallaan hommat etenevät ja kokonaisuus ratkaisee. Tunnelma on tärkeintä ja se, että vierailla on mukava, tervetullut olo. 

Onko sinulla joitain loistovinkkejä juhlavalmisteluihin? Tai ideoita, joista olisi hyötyä meillekin? 

Toukokuisin toivotuksin, Tuija



perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tervetullut huhtikuu!


Huhtikuu saapui tänä keväänä hämmästyttävällä vauhdilla ja siinä samassa hötäkässä olemme saaneet nauttia jo uskomattoman lämpimistä hetkistä sekä verannalla että pihamaalla. Vielä pari viikkoa sitten rikoin lapiolla jäätä epätoivoisesti Punalan edestä, mutta nyt etupiha on jo ennätyskuiva.

Kevätsää on petollinen ja sen olen tuntenut olotilassani, kun vilustutin itseni vähennettyäni vaatetusta reippaasti maiharista kevättakkiin. Poppakonsteistani oli aluksi apua, mutta lopulta löysin itseni peiton alta toipumasta. Kurkun tuntuessa karhealta kiirehdin oikopäätä merisuolapurnukalle. Teen haaleaan veteen liuoksen, jolla kurlaan monta kertaa päivässä. Teelusikallinen hunajaa sen päälle voitelee ja desinfioi nielun. Lisäksi farmaseutti kertoi, että imeskeltäviä sinkkitabletteja voi ottaa kuusikin päivässä, joten niitä olen myös imeskellyt toivoen pikaista tervehtymistä. Niin ja villahuivin voittanutta ei ole! Pidän sellaista kaulani ympärillä sekä sisällä että ulkona. Kop, kop, tänään tuntui jo paremmalta ja onhan tässä ollut pitkä päivä kuulostella omaa kohentuvaa vointia.




Olen iloinen, että laittelin pääsiäissomisteita jo aikoja sitten eri puolille kotiamme. Osaa olin viemässä varastointiin, mutta siinä matkan varrella ripustinkin ex tempore värikylläisen kranssin T -huoneen oveen ja traditionaalisen noita-akan naulakoon lentelemään. Kumpaisenkin olen ostanut vuosia sitten tyttösten pääsiäisiloksi. Nykyisin suosin selkeästi yksinkertaisempia, selkeämpiä kokonaisuuksia.






Aurinkoinen aamu herätti pirteydellään. Pakkaslukemat saivat minut loikoilemaan peiton alle, kunnes vaistosin alakerrassa puuhellan pöhisevän lämpöään. Odotellessani kurkistin Instagram -tileilleni ja hauska yhteensattuma osui silmiini. Huomaatko sinä jotain yhtenevää?

Joko sinä olet tutustunut tuohon Samos -tiliini, jonka olen omistanut #tuijalauri2017 -matkahaaveille?






Piinaviikoksi tätä pääsiäisviikkoa kutsutaan ja siltä se tuntuikin kipuisena. Kaiken kukkuraksi tietokoneen näyttö pimeni  ja tuomio oli karmaiseva. Onneksi valoa on näkyvissä silläkin suunnalla.


Hyvää lankalauantaita sinulle sinne ruudun taa! Tuija