keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

K.E.V.Ä.T.




                                                         Villa Iiriksen kevät 18.4.18





                                                           ps. Joko Talvi meni menojaan?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Tervehdys viirinauhatehtaalta!







Epäuskoisena kiskoin tänä aamuna taas untuvatakin ylleni karkottamaan pakkasen viiltävyyttä. Huhtikuuko nyt on vai olenko seonnut ajankulussa? Joko pääsiäinen tuli, oli ja meni menojansa?


Matot unohdin viedä pesulaan, mutta sen sijaan tarjoilen tässä muutaman otoksen pääsiäistunnelmistamme  mattomaisena muodostelmana, joka johdattakoon meidät lempeästi kohti alkavaa kevättä. 


Talven lapsena luulisi itsensä olevan valkeiden hankien ja pakkasten ystävä, mutta ei niin ei. Täytyy toki myöntää, että hetkittäin jopa nautin kauniista, valoisasta maisemasta, mutta sieluni saa kehräämään aurinko, lämpö ja lintujen liverrys. Herään henkiin ja sulan ikikohmeesta, viimeistään Välimeren rannalla, kesän koittaessa.






Virittelin verannan tauluun voimalauseeksi Instagramissa näkemäni tekstin: Spring is the first kiss of summer. Kerran olen jo viime viikolla auringon lämmössä nauttinut teetä iloiten kesän ensi suudelmista kasvoillani. 

Elämme romanttisia aikoja. 
Kiirastorstaina saimme käteemme maailman ihanimman kutsukortin, jota kehystivät hempeät omenapuun kukat antaen viitteitä tulevan juhlan ajankohdasta. 

Pitkäperjantaina käynnistimme viirinauhatehtaan. Olen tyytyväinen, että olen tallettanut kaappieni kätköihin kaikki haperot ja reikäisetkin valkoiset kangastilkut, joista kertyi materiaalia yllin kyllin. 

Lankalauantaina pujotin langat koneeseen ja ommella surruutin Singerillä viirejä juuttinaruun. Bookbeatin äänikirja on loistava viihdyke tuossa puuhassa. 50 metriä valmista viirinauhaa on hyvä saavutus ja seuraavaksi pyykissä revennyt tuplalakanamme kokee uusia tuulia samassa tehtävässä. Ikikiitollinen olen omasta työhuoneestani, jonne voin jättää keskeneräisen työni odottamaan jatkoa.

Pääsiäissunnuntaita salin pöydälle ilmestyi inventaarion tuloksena huikea kattaus purkkeja, pulloja ja purnukoita. Keräilyvietistämme on siis hyötyä. Huussin ylähyllylle olemme vuosien varrella tallettaneet tyhjiä Laitilan limonadipulloja pitkän rivin. Nyt niistä on repaleiset etiketit liotettu irti ja ne ovat valmiina kukkamaljakon rooliin. Yllätyin, miten monta sinkkitarjotinta kodistamme löytyikään. Sieluni silmin voin kuvitella herkät kukka-asetelmat juhlatilan kattauksessa.

Toisena pääsiäispäivänä saatoimme onnitella itseämme ja todeta, että suunnitelmamme etenivät toivotulla tavalla ja hilpein mielin voimme odottaa omenapuiden kukkien aikaa. 

Juhlan taikaa!







Aurinkoinen tulppaanikimppu toivottaa kotiin tulijan tervetulleeksi!  Hyvän mielen kukat sain iloisina tuliaisina. 
Sinulle lukijani lähetän kevättunnelman tuulahduksen sateen ropistessa kattoon!

<3 Tuija







sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Mikä tässä on niin tuttua?




Sunnuntain poikkeuksellisena jälkiruokaherkkuna oli kupillinen lattea ja maukas pala suklaista leivonnaista. Gluteenittomat mokkapalat tein inspiroituneena Katin reseptistä. Leivontaähky viime kevään lakkiaisista siis alkaa helpottaa, kun teki mieli ilahduttaa saman katon alla asuvaa herkkusuuta. Kaakaojauhe loppui eli kuorrutteesta tulikin hyvin kahvinen ja sävyltään erinomaisesti kotimme värimaailmaan sopiva. Gluteeniton versio sopii FODMAP -ruokavalioon. 








Illan herkkupalana tarjoilen teille puolestaan Aamulehden artikkelin toissa vuodelta. Huomaatko muutoksia kotimme interiöörissä? 






Tämä talvi on mennyt hissuksiin totutellessa siihen, että nyt Villa Iiris palvelee pääasiassa meidän kahden aikuisen tarpeita. Kotimme Top 5 -postaus on hautomossa ja nähnee päivänvalon pikapuoliin. 




Uudistushaaveita on itämässä. Tassuammeunelmani ei anna minulle rauhaa. Lukuisia kertoja paukkupakkasilla olen mielikuvitellut itseni tuoksuvaan vaahtokylpyyn kynttilänvaloon lempeän jazzin soidessa taustalla. 

Kotielämän uudenlaiset mahdollisuudet ovat itse asiassa houkutteleva tilanne, jossa Joo -mentaliteetilla saadaan taas ihmeitä aikaan. Minä olen se, joka yleensä on jo miettinyt pienimmätkin sisustukselliset yksityiskohdat valmiiksi purkuvaiheen vasta ollessa käynnissä. Visio valmiista pitää toivon elossa. 

Samos on kiinteä osa arkea ja kuvieni suosio on saamassa uudenlaisen ulottuvuuden. Kerron siitä myöhemmin, kun tilanne sen sallii. Voin paljastaa, että jotenkin projektini liittyy kylpylätunnelmiin. Verstaalla syntyy uutuuksia. Miltä vaikuttaa?





Oheinen Outi Suorannan ja Ossi Aholan tuotos on julkaistu myös Turun Sanomien ja Lapin Kansa Koti -liitteissä. Koti meidän taitaa siis olla kuvien kautta aika monelle jo tuttu. 


Lempeän iltaelon toivotuksin! Tuija




Tämä kaunis koti haluttiin elokuvan näyttämöksi – nappaa ideat itsellesi

OSSI AHOLA
Tämä kaunis koti haluttiin elokuvan näyttämöksi – nappaa ideat itsellesi
Outi Suoranta teksti Ossi Ahola kuvat
Mikä tässä on niin tuttua? Tuija Haapaniemi-Seppälän kaunis koti tuntuu heti siltä kuin olisin ollut täällä aiemminkin. Kuvaaja Ossi Ahola on samaa mieltä: hänkin on käynyt täällä joskus.
Hmm. Ehkä syy pian selviää.
Kuljemme Haapaniemi-Seppälän kantapäillä huoneesta toiseen, yhdestä upeasta kokonaisuudesta seuraavaan.
Matkalla kuulemme, miten remontoijan unelmasta on tullut tällainen ihanuus.
Haapaniemi-Seppälä naurahtaa, että siivouspäivinä tässä kodissa ei kierretä nurkkia luuttuamassa.
Siivous riistäytyy helposti käsistä. Se saattaa alkaa niin, että emäntä lähtee kuljeksimaan pölyhuiskaa heilutellen, tavaroiden paikkoja fiilispohjalla vaihdellen. Kohta huomataan, että pystyssä on mittava remontti. Näin käy, jos erehtyy vaikka vähän kokeilemaan, josko tapetti lähtisi kätevästi irti.
– Vielä yksi huone vaatii sellaisen jos ihan vaan vähän-fiiliksen, Haapaniemi-Seppälä kertoo.
Ikinä tuota fiilistä ei tosin ole tarvinnut hakemalla hakea, sillä viisihenkisen perheen kaikki jäsenet ovat vahvasti visuaalisuuteen kallellaan, talon isäntä Lauri on itseoppinut puuseppä.
Yläkertaan on tehty viihtyisä työtila blogin päivittämistä varten.


Talo on täynnä kauniita esineitä. Niistä jokaisella on tarkasti mietitty paikka, ja kokonaisuudet on harkiten rakennettu.
Viehättävä ja kodikas tunnelma syntyy siitä, että sisustuksessa on yhdistelty kekseliäästi uutta ja vanhaa: Olohuoneen muhkean valkoiset sohvat ovat Ikeasta, mutta keittiön hyllyt purkutalon lattialankkua.
Juuri tuota kodikkuuden tuntua ja omia sisustusratkaisujaan Tuija Haapaniemi-Seppälä haluaa jakaa muiden sisustamisen ystävien kanssa. Pitkän harkinnan jälkeen syntyi Koti meidän -niminen blogi, jonne hän kirjoittaa ja kuvaa elämää kotinsa, Villa Iiriksen pihapiirissä.
– En rakasta mitään puuhaa niin paljon kuin puulattian maalausta, hän kertoo.
Sen näkee. Lattian on oltava puinen. Ja valkoinen. Seinissä pitää olla helmiponttia.
Olohuoneeseen luovat tunnelmaa valkoinen puulattia, valkoiset tekstiilit ja tummat kalusteet

20 vuotta sitten, kun kahden ja yhden vielä vatsassa olleen lapsen vanhemmat päättivät, että vuokrakoti Tampereen rautatieaseman tuntumassa saa jäädä, talo oli hyvin erinäköinen.
– Talo oli ulkoisesti 1970-luvun värityksessä tummine ikkunan puitteineen, Haapaniemi-Seppälä kertoo.
Talo ostettiin Iiriksen päivänä, joten siitä tuli luonnollisesti Villa Iiris.
Vahvasti esteettiselle perheelle vanhan villan remontoiminen ja sisustaminen on eräänlaista tyky-toimintaa. Pienten juttujen näprääminen, neulominen ja ompeleminen ovat juuri sellaista aivot narikkaan -puuhaa, mikä rauhoittaa työpäivän jälkeen.
Kesäkamarin seinällä on muisto Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvasta
Saunassa on kekseliäs amme.
Piharakennuksessa on perheen isännän, Lauri Seppälän verstas.

Kun päätalon huoneet on tehty ja laitettu, esteetikot ovat riehaantuneet pihapiirin rakennuksiin. Ulkorakennuksia on kolme. Lisäksi pihalta löytyy leikkimökki ja Unelma -paatti. Se saa Tuija Haapaniemi-Seppälän nauramaan eräälle muistolle:
– Oli esikoisen rippijuhlat, joihin oli tulossa paljon lapsivieraita. Päätalossa oli ikkunat pesemättä ja kaikkea, mutta minä remontoin ja sisustin leikkimökkiä. Asiat tärkeysjärjestykseen. Meidän perheen mottoja ovatkin Kokonaisuus ratkaisee ja Inspiraatiolla beibi.
Lisää mottoja löytyy yläkerran aulan pöydältä. Siellä komeilee kauniisti kirjoitettu kortti, jossa lukee: Unelmoi. Usko. Tee. Toista.
Turkoosi kaappi on tullut taloon kirkonkylältä puretusta suutarin talosta.

Tätä on selvästi noudatettu.
Lähipäivinä, viimeistään vapuksi Haapaniemi-Seppälä pakkaa laukkunsa ja muuttaa kesäksi mökille.
Mitä? Eihän tällaisesta paratiisista kannattaisi lähteä.
Jaa, kesämökki sijaitseekin pihapiirissä.
Kesäkamarissa käännetään lomakytkin päälle. Keskeneräisiä hommia voidaan vielä viimeistellä, mutta kesällä ei aloiteta mitään isoa.
– Paitsi tänä kesänä. Parvekeremontti viivästyi elokuvan kuvauksien takia, joten nyt on sen aika.
Hetkinen, hetkinen. Minkä elokuvan?
Haapaniemi-Seppälä kertoo, että syksyllä 2010 Timo Kahilainen piipahti pihapiirissä kysymässä, halusiko perhe vuokrata kotiaan elokuvaa varten.
– Kuvausryhmä etsi Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuvaan tarpeeksi huonokuntoista taloa, ja tämä kelpasi, naurahtaa kuvauspaikan omistaja.
No se se oli! Nyt muistamme kuvaaja Ossin kanssa kohtauksen, jossa näyttelijä Jukka Rasila sahasi seinää moottorisahalla. Ja hei. saunakamarissa on vielä tallella Kakelbergin leipomon kyltti muistona viiden vuoden takaisesta kesästä.
Makuuhuone on kuin satukirjasta. Jos tällaisessa ympäristössä ei nuku hyvin, ei sitten missään.

Itse ja vähitellen. Tuija Haapaniemi-Seppälä nauttii siitä, että saa tehdä käsillään ja silmillään kaikenlaista, huone kerrallaan.
Hän huokaa, että valmista kodista ei ehkä tule koskaan, mutta se ei haittaa, koska intoa riittää.
Nyt sisustaja rauhoittuu kuitenkin viettämään kesää. Ja lomaa.
– Ihanaa! En malta odottaa, huokaa Haapaniemi-Seppälä katsellessaan haikeana kesäkodin ovella vielä talviteloilla olevaa paratiisia.
Pari viikkoa vielä. Sillä välin ehtii tehdä vielä jotain pientä sisällä päätalossa.
Jotain ihan pientä.
Vähän vaan…
Talon emäntä rakastaa vaaleaa helmiponttia. Sitä pitäisi olla kaikissa seinissä.


Mistä ideat kotiin ja blogiin tulevat?

– Niitä tarttuu esimerkiksi lehtikuvista, Instagramista ja blogeista. Kuljen ylipäänsä kaikkialla tarkkaillen ympäristöäni mahdollisten loistavien juttujen varalta. Puhelimen muisti täyttyy kuvista, joita nappaan innostavan miljöön, stailauksen tai kuvan osuessa silmiin yllättävissäkin paikoissa. Pinterestiin en vielä ole koukussa, mutta pakkohan sekin on kohta kokeilla.
– Mielikuvitukseni lähtee helposti laukkaamaan ja uusia toteutustapoja putkahtaa päähän milloin missäkin. Nautin suunnattomasti kuljeskelusta monenlaisissa esteettisissä kohteissa kirkoista kahviloihin. Luonnossa liikkuminen on mieluisaa, mutta viihdyn aika ajoin myös kaupungin sykkeessä. Kummastakin ammennan uusia tuulia visioihini.

Voiko wc olla tämän ihanampi?

Miksi nimenomaan sisustaminen alkoi aikanaan kiehtoa sinua?
– Olen ollut kiinnostunut kodin viihtyisyydestä aina, jos niin voi sanoa. Äidinpuoleisen suvun kuvataiteilijoiden vaikutusta ei voi väheksyä. Visuaalisuus on ollut aina vahvasti läsnä elämässäni. Ystäväni sanoikin kerran, että saan paikasta kuin paikasta kodikkaan alta aika yksikön.
– Nuoruudessani olen opiskellut ompelua ja kudontaa. Tämä koti loi mahdollisuudet toteuttaa innostusta monipuolisesti. Itse tekeminen on sekä minulle että miehelleni mieluisaa. Kun makummekin on yhteneväinen, yhteisten projektien työnjako on juohevaa.
– Koen kodin materiaalit ja värit hyvin kokonaisvaltaisesti, joten pyrimme harkittuun harmoniseen yleisilmeeseen. Vanhassa kiinteistössä on aina jotakin työn alla, mutta toisaalta keskeneräisyys ja roso lisäävät tunnelmallisuutta.
Kekseliäs kynttiläamppeli

Missä kunnossa talonne oli ennen kuin kävitte käsiksi siihen?
– Sisätiloja oli tapetoitu, ja salin lattiaan oli asennettu parketti. Alakerran ikkunoista osa oli maalattu sisäpuolelta.
– Keittiö oli meidän onneksemme vielä remontoimaton. Siellä oli valtava kylmiö, muovimatto lattiassa ja pinkopahvi kuprutti houkuttelevasti nurkassa.
– Yleisilmeeltään talo oli viihtyisä ja perheellemme sopiva. Portaikko koristeellisine kaiteineen oli löytynyt levyjen alta edellisten omistajien aikana. Talossa oli jäljellä kaksi kaakeliuunia. Toinen alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Itäpuolen piippu ja uunit oli purettu 1970 -luvun uudistusvimmassa.
– Sisällä talossa ei ollut suihkua, ja saunan alimmat hirsikerrat olivat mädäntyneet. Yläkerran vessa oli käyttökunnossa, mutta sinne piti kävellä lankkusiltaa pitkin. Lisäksi se oli tyttäremme mielestä niin pelottavan värinen, että sen remontoimme ensimmäisenä maalaamalla ja tapetoimalla.
– Viereiseen huoneeseen oli ollut suunnitelmissa kylpyhuoneen tekeminen poreammeineen. Me kunnostimme tilaan kodinhoitotilan pesukoneelle ja kuivausrummulle. Vaatesäilytys mahtui samaan paikkaan. Esikoisen koulunaloitukseen mennessä saimme alakerran kylpyhuoneen suihkutiloineen valmiiksi.
– Yläkerran isoin huone oli jaettu kahdeksi pieneksi sopeksi väliseinällä. Sen me purimme yhtenä kauniina sunnuntaipäivänä.
Kaunista, mutta ei ollenkaan tylsää.

Mihin käytette piharakennuksia?
– Ne olemme olemme ottaneet yksi kerrallaan hyötykäyttöön tarpeen mukaan. Tällä hetkellä meillä on käytössä kahdeksan huonetta, keittiö, kylpyhuone, sauna sekä molemmilla omat työtilat. Osa tiloista on talvisaikaan kylmillään. Kesäaikaan pihakeittiö, veranta ja terassit tuovat lisätilaa ulkoilmaelämään.
Astiakaapin takana oleva seinä avattiin talossa ensimmäisenä vanhan tapetin takaa.
Vanha singer pöytineen on saatu Tuijan isoäidiltä Fannilta.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Sydänjuttu -kirja-arvonnan voittaja


"Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut."







"Tämä on sinun elämäsi. Mitä jos riittäisit itsellesi?"







                      "Itsensä arvostaminen on tietoinen päätös."






"Miltä haluan, että minusta tuntuu olla minä?"







"Itsestäni lempeästi huolehtimalla tuon maailmaan lisää rakkautta."







Valintakysymys  katsoako valoon vai kääntyä varjoon?






Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!






                             Onnittelut arvonnan voittajalle!






Tämän kommentin jätti Sydänjuttu -kirjan arvontaan nimimerkki Mirjam-Matilda:



Voi kyllä kiitos!♡
Osallistun ihanaan arvontaan.
Olen itse tietyllä matkalla.Haparoin ja etsin.Lähinnä varmuutta omalle intuitiiviselle ajatukselleni siitä, mikä täällä on minua varten,mikä on kaikkein tärkeintä ja mistä tulen onnelliseksi ja tyytyväiseksi, mikä herättää minussa parhaan esiin.Tämäkin kaunis teos auttaisi aivan varmasti eteenpäin sitä kohti.Hyvää blogiystävänpäivää Tuija!♡♡





Jos onnetar ei suosinut sinua tällä kertaa niin
 Hidasta elämää -verkkopuodissa Sydänjuttu -kirjaa ja 
uutuutta Tehtäväkirjaa Löydä itsesi lempeästi on saatavilla.

Postauksen lainaukset ovat Anna Taipaleen tekstejä kirjasta Sydänjuttu. Kiitos yhteistyöstä Hidasta elämää -yhteisölle 
ja aurinkoisen kevättalven toivotus! Tuija









lauantai 17. helmikuuta 2018

Vahinko-ostos










Vahinko-ostoskin voi osoittautua valloittavaksi, kun asiaa tuokion jos toisenkin tarkastelee eri näkökulmista. Vai mitä tuumaat minun haalean vaaleanpunervina ostamistani tulppaaneista? Kotivalossa ne osoittautuivatkin pinkissä väriastiassa dipatuiksi. 

Nyt suorastaan harmittaa, että ne loppuivat kesken tehdessäni asetelmia tuomaan keväistä pirteyttä kotiimme. Sydänjuttu -kirjan vierelle olisi sopinut vielä tulppaani tai pari ja vehreä oksa tuoreine pikkulehtineen. Olethan jo osallistunut tämän kirjaihanuuden arvontaan? Jos et niin aikaa on vielä miltei vuorokausi. 

Hempeää lauantai-iltaa lukijani! Terveisin Tuija

ps. Valon kajo toi hymyn huulille!