sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Syyssunnuntai




Viime viikko hujahti kiitolaukalla, vaikka tarkoituksenani oli laskeutua lähestyvään syyslomaan rennosti keventäen.

No, nämä kuvat kertovat paljon siitä, mitä on jäänyt tekemättä jo aiemmin syksyn puskettua täysillä ja vietyään mennessään. Myönteisesti ajatellen on ollut hyvä, etten ole aiemmin kerännyt oreganon oksia kuivumaan. Nyt ne olivat vahvoja ja herkullisia kerättyään kaiken kesän voiman itseensä. 

Kasvihuoneesta ei ole paljon tällä kasvukaudella ollut kerrottavaa. Paprikat sinnittelevät siellä vielä punastellen poskiaan, mutta tomaattisato jäi kaikkien aikojen ennätyksellisen surkeaksi. Ensi kasvukautena uudet tuulet ja toivottavasti parempi sato, vaikka se ei tärkeintä olekaan. Tunnelma ennen kaikkea!

Valkoiset pelargoniat ovat vielä nuppuja ja elinvoimaa täynnä. Siirsin osan verannalle turvaan kylmeneviltä öiltä ja osa nököttää saunakamarin pöydällä. Jokasyksyinen talvehtimispaikan mietintä kestänee niin kauan kuin löydän parhaimman mahdollisen tilan pelakuiden talvilepoon. Monenlaista on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Viime talven paras tulos oli isolla ruukulla, jota pidin salin viilessä nurkassa lattialla jo toissa talvenakin. On se vaan hyvä, että vanhassa talossa on tällaisia etuja, joita ei ihan äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan. Ikkunalaudat olisivat paras paikka, mutta niiden alla pakkasilla porottavat patterit ovat pelargonioiden tuho. Harmittaa, että salin komea kaakeliuuni on 70 -luvun modernisointivimmassa pistetty maan tasalle piippuineen päivineen. Haavekuvissani se elää toteutuvana unelmana. 






Juuttinaru ja nipsaisusakset.



Pihapuuhien jälkeen maistui tee Prisman alehyllystä löytämistämme sympaattisista mukeista, joiden kuvitus taitaa olla Polkkajamin tai ainakin heidän suunnitteluaan kovasti muistuttavaa. 

Haudutetun teen ystävänä olen iloisesti yllättynyt Clipperin pussiteestä, joka tuo avun akuuttiin teekupposen tarpeeseen. Perunamuussin loppu jatkoi tarinaansa rieskaksi, jota kohta voisin palasen yöpalaksi herkutella.


Teetä ja sympatiaa.


Syksykin on mukavaa aikaa, kun siihen oikein asennoituu. 
Hämyinen syyssunnuntai sai yläkerrassa 
sukkapuikot viuhumaan vauhdilla teehetken lomassa.
Tässä tulos! 




          
                        Mikä sinusta on lokakuussa antoisinta? 
                        Terveisin puikkojenkilkuttelusta ylpeä äiti

2 kommenttia:

  1. Eka visiitti täällä. Kauniita kuvia! Nuo mukit on ihanat, itsekin niitä jossain vaiheessa hypostelin, mutta en sitten ostanut...ehkä itsekin voisin alehyllystä sitten napata koriin. Lokakuussa on ihanaa ja vähän kamalaa samaan aikaan pimenevät illat. :)

    VastaaPoista
  2. Hei Kati! Mukit ovat osoittautuneet mukavammiksi kuin osasin odottaa. Samaa sarjaa oli myös kulhoja. Kissaihmiselle sopivaa. Kiva, että löysit tiesi tänne. Toivottavasti viihdyit ja tervetuloa toistekin visiitille. Lähdenpä kohta vastavierailulle! ;) Tuija

    VastaaPoista