keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tavoitteellisuus


Kukkuu!

Hymytyttö



Ideoita



Työteliäs kevät on kääntymässä juhlamoodiin. Huomenna on jännittävä päivä monellakin tavalla.
Suunnitelmia ja niiden toteutuksia siivittävät Hyvän mielen kortit ja niiden voimalauseet.

                                                                 Kasvun aikaa! Tuija




perjantai 12. toukokuuta 2017

Versojen voima



Pienen pienessä ruttuisessa valkosipulin kynnessä on voimaa puskea maukkaat versonsa kohti aurinkoa, joka ei juurikaan ole edesauttanut kasvua. Sisulla nuo heiveröiset soirot ovat kuitenkin varttuneet makoisaksi lisäksi ruokiin. Aromikkaat vihreät varret ovat herkullinen lisä leivän päällisiinkin. Oletko sinä kokeillut? 

Aurinkoista äitienpäiväviikonloppua! Tuija

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Keväällä kerran



Havahduin tuossa toissailtana, että tämä on jo neljäs kevät, kun bloggaan. Oikeastaan jo vuonna 2013 osallistuessani wannabe -bloggarina Camilla Hynysen Creatella -yrityksen valokuvauskurssille Adalmiina Helmessä olin jo ajatuksen tasolla miltei oman blogin perustanut. "Pientä" hienosäätöä tein kesän aikana Villapuomin Hannan tukiessa minua kohti unelmaani. Elokuussa sitten vihdoinkin painoin nappia: Julkaise.

Minulla on tunne, että olen onnistunut tavoitteessani, kun vieläkin on ilo lukea omia tekstejäni uudelleen. Virheettömiä ja moitteettomia ne eivät todellakaan ole, mutta tavoitan aina sen saman tunnelman, joka on ollut sisimmässäni inspiraation pistäessä vauhtia rattaisiini.

Maaretta Tukiaisen Inspiraatiokorttien myötä olen oppinut selviämään paremmin jumeista. Itseään voi avittaa pääsemään vauhtiin olkoon sitten kyse kirjoittamisesta, siivoamisesta, remontista tai mistä milloinkin. Siinäpä muuten oivallinen vinkki äitienpäivälahjaksi. Kortit löytyvät hyvin varustelluista kirjakaupoista ja täältä.




Tämä kevät on säiden puolesta ollut vähintäänkin vaihteleva. Sunnuntaina ihmettelin elämänmenoa yläpihan kasvihuoneessa ja ja pyörsin ajatukseni välivuodesta, kun ajatukseni valtasivat kirsikkatomaatit ja yrttien huumaava tuoksu. Jospa sittenkin edes jotakin, vaikka ihan pienesti.




Aiemminkin olen kirjoittanut siitä, miten aika ajoin on terveellistä palata mielessään ensimmäisen kevään tunnelmiin tällä pihamaalla. Toinen hyvä konsti on kuvitella juuri muuttaneensa tähän vanhaan huvilamiljööseen ja voin vakuuttaa, että kauaa ei tarvitse mietiskellä, kun kiitollisuus ja onni täyttävät mielen sopukat. Jos asettuu ulkopuoliseksi niin ei huomaa sitä kilometrien mittaista työlistaa vaan kauniisti haalistuneet maalipinnat, alkuperäiset ikkunat ruutuineen ja hurmaavan kokonaisuuden, jota on vaalittu suurella sydämellä jo vuosikymmenet.

Päärakennuksemme alkoi rakentua vankoista punahongista sata vuotta sitten punamullattujen  hirsitupien naapuriksi. Kirvesmiehet olivat saman kylän nuoria miehiä. Hugon pojanpojanpojat jatkavat sukunsa mailla työtä isiensä perintöä vaalien. Historian siipien havina on läsnä näillä main samaan aikaan nykytekniikan tullessa maisemaan. Valokuituverkko rakentuu syksyyn mennessä tällekin kylälle.

Tämä teksti sai alkunsa siitä riemusta, kun kohtasin aivan superloistavaa palvelua Apple -tuessa ja osasin muodostaa uudenlaisen verkon kotiimme. Yllätyin myös, miten ihania kommentteja olen viimeaikaisiin postauksiini saanut. Sydämellinen kiitos!


                                                       Kevätmielellä, Tuija





perjantai 5. toukokuuta 2017

Vuokkojen aikaan

Valkea sinivuokko


Kevät on täällä! Sinivuokot eri variaatioineen ovat aloittaneet kukintansa pihamaallamme. Vielä ei pikkumetsän valtaisat sinivuokkomättäät ole parhaimmillaan, mutta aivan pian siintää silmänkantamattomiin kukkameri.  Joka kevät ihmettelen, miten monia eri sävyjä voikaan löytyä terälehdissä. Kuivien heinien lomasta pilkottava pieni kukka tuo uskomattoman paljon iloa. 

Valkovuokkoja on tulossa, mutta ne ovat vielä supussa suojassa. Onko siellä ruudun takana muita, jotka intoilevat luonnon ihanista yllätyksistä samaan tapaan kuin minä? 

Linnut livertävät villisti ja aurinko värjää tuon ison pihamännyn latvuksen hehkuvan punervaksi. Voiko oikeastaan parempaa näkymää työpisteeltä olla kuin suomalainen maalaismaisema... Puita, metsää ja peltoa. 

Minulla on työn alla kirja-arvio Omannäköinen elämä -teoksesta ja ei siitä vielä sen enempää, mutta minusta tuntuu, että me olemme rakentaneet vuosikausia itsemme näköistä elämää. Näin on hyvä. 

Sinulle toivotan hyvän olon viikonvaihdetta! Tuija

Hienosäätöä vailla...


maanantai 1. toukokuuta 2017

Toukokuun ensimmäinen





Päivän pulma: Miten nämä mahtuivat tuosta ovesta?

Listoja vaille valmis

Juhlakengät ja käsilaukku



Ilomielin heitin hyvästit hyiselle huhtikuulle. Toissa päivänä lämpimiksemme siirsimme puolapuut takaisin paikalleen salonkiin. Pähkimme aikamme, miten ihmeessä se onnistuu. Kummasti sitä voi unohtaa muutamassa kuukaudessa jonkin asian. Onneksi tuoreimmat aivot keksivät ratkaisun. Niin ja se en ollut siis minä vaan meidän vanhempien kolmas parannettu painos. 

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja uskomattomalta tuntui, kun verannalla tarkeni syödä aamiaista. Täytyy myöntää, että villashaali harteilla toi kivan lisän vilukissan olotilaan. Kesäkausi on siis virallisesti alkanut! 

Poskiani kuumottaa, kun touhusin ulkona miltei koko päivän. Pihapuuhia olisi vaikka muille jakaa. Lähtölaskenta kevään juhliin alkoi. Suunnitelmista on keskusteltu ja pikkuvalmisteluja aloiteltu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty kuuluu vanha suomalainen sanonta. On se onni, että nämä eivät ole perheemme ensimmäiset isommat juhlat. Aiemmista kokemuksista on hurjan paljon apua.

Olen miettinyt, mitkä ovat asioita, joista minulle tulee stressi ja hermostus. Niistä yhden selätin eilen. Katselin netistä Kutsukaa kätilöä useamman jakson ja samalla silitin kaikki juhlaliinat valmiiksi. Olen niin tyytyväinen ja olipa sekin iso ilo, kun muistin jo pääsiäiseksi pesseeni sohvat kuntoon. Asia kerrallaan hommat etenevät ja kokonaisuus ratkaisee. Tunnelma on tärkeintä ja se, että vierailla on mukava, tervetullut olo. 

Onko sinulla joitain loistovinkkejä juhlavalmisteluihin? Tai ideoita, joista olisi hyötyä meillekin? 

Toukokuisin toivotuksin, Tuija



perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tervetullut huhtikuu!


Huhtikuu saapui tänä keväänä hämmästyttävällä vauhdilla ja siinä samassa hötäkässä olemme saaneet nauttia jo uskomattoman lämpimistä hetkistä sekä verannalla että pihamaalla. Vielä pari viikkoa sitten rikoin lapiolla jäätä epätoivoisesti Punalan edestä, mutta nyt etupiha on jo ennätyskuiva.

Kevätsää on petollinen ja sen olen tuntenut olotilassani, kun vilustutin itseni vähennettyäni vaatetusta reippaasti maiharista kevättakkiin. Poppakonsteistani oli aluksi apua, mutta lopulta löysin itseni peiton alta toipumasta. Kurkun tuntuessa karhealta kiirehdin oikopäätä merisuolapurnukalle. Teen haaleaan veteen liuoksen, jolla kurlaan monta kertaa päivässä. Teelusikallinen hunajaa sen päälle voitelee ja desinfioi nielun. Lisäksi farmaseutti kertoi, että imeskeltäviä sinkkitabletteja voi ottaa kuusikin päivässä, joten niitä olen myös imeskellyt toivoen pikaista tervehtymistä. Niin ja villahuivin voittanutta ei ole! Pidän sellaista kaulani ympärillä sekä sisällä että ulkona. Kop, kop, tänään tuntui jo paremmalta ja onhan tässä ollut pitkä päivä kuulostella omaa kohentuvaa vointia.




Olen iloinen, että laittelin pääsiäissomisteita jo aikoja sitten eri puolille kotiamme. Osaa olin viemässä varastointiin, mutta siinä matkan varrella ripustinkin ex tempore värikylläisen kranssin T -huoneen oveen ja traditionaalisen noita-akan naulakoon lentelemään. Kumpaisenkin olen ostanut vuosia sitten tyttösten pääsiäisiloksi. Nykyisin suosin selkeästi yksinkertaisempia, selkeämpiä kokonaisuuksia.






Aurinkoinen aamu herätti pirteydellään. Pakkaslukemat saivat minut loikoilemaan peiton alle, kunnes vaistosin alakerrassa puuhellan pöhisevän lämpöään. Odotellessani kurkistin Instagram -tileilleni ja hauska yhteensattuma osui silmiini. Huomaatko sinä jotain yhtenevää?

Joko sinä olet tutustunut tuohon Samos -tiliini, jonka olen omistanut #tuijalauri2017 -matkahaaveille?






Piinaviikoksi tätä pääsiäisviikkoa kutsutaan ja siltä se tuntuikin kipuisena. Kaiken kukkuraksi tietokoneen näyttö pimeni  ja tuomio oli karmaiseva. Onneksi valoa on näkyvissä silläkin suunnalla.


Hyvää lankalauantaita sinulle sinne ruudun taa! Tuija



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevätsiivous




Siivoaminen on virkistävää, vaikka tällä kertaa minä olen lähinnä sivusta seurannut nuorimman tehopakkauksen puuhia. Lukiourakan päättymisen kunniaksi yläkerran neidonkammari koki kevätpuunauksen. Onnenpäivää tytär juhlisti isänsä kanssa hakemalla herkulliset kevätlakanat Ikeasta. Vinttikomerosta puolestaan lähti vaatteita kierrätykseen ja tarpeettomat kirjat samaten niitä tarvitseville.

Siirsimme alakerrasta vuodesohvan lattian maalauksen tieltä kerrosta ylemmäksi ja pesin sen päälliset valmiiksi kevään juhlia ajatellen. Nyt putipuhdas sohva saa lymyillä ison lakanan suojissa pysyäkseen siistinä. Irtopäälliset ovat käteviä ja valkoiset kirkastuivat loistaviksi.




Ylioppilaskokeiden tuloksia odotellessa on aika valmistautua pääsykokeisiin eli onpa mainiota, että ainakin yksi huone on jo valmiina vastaanottamaan lakkiaisvieraita. Alakerran urakan alusta voit lukea täältä. Hiljaa hyvä tulee... 

Saimme viimeiset tapettivuodat seinään, vihdoinkin. Seuraavana on vuorossa lattian maalaus, joka piti aloittamani toissa sunnuntaina, mutta valitsin jäänhakkaamisen sen sijaan. Nyt homma on aloitettu. Kädessä mojova rakko ja kesken loppunut maali. Luova tauko...

Minulle ominaiseen tapaan olen jo tovin pyöritellyt suunnitelmia, mikä huonekalu vaihtaa paikkaa ja minne. Puolapuut ovat väliaikaisesti verannalla, koska lattian maalaus vaatii niin. 

Kevättä ilmassa! Tuija




Kevään tullen

Tervetuloa kesäaika!


Ulkona puhaltaa hurja puhuri, joka kuitenkin tuntui iltasella mukavan lämpimältä siis ei lainkaan viiltävältä. Kevät on täällä! Kuusimetsän latvukset taipuivat tuulessa hurjalle notkolle, joten metsäsamoilut jätimme toiseen kertaan. Pellolla tuntui turvallisemmalta käyskennellä ja ihmetellä, että asummeko napajäätiköllä. Tuo pohjoisen puolella sijaitseva pelto on luminen aina viimeiseen asti ja pihan jäätikköä hakkasin rikki lapiolla. Tuli aivan lapsuuden sulatusyritelmät mieleen tennarikeleistä haaveillen.





Tämä laulu on pyörinyt mielessäni yläkuvan hetkestä saakka. Kaksin puussa on meidän versiomme linkin takaiseen tunnelmointiin. Kohta on kuukausi kevään etsintäretkestämme Pelisalmen sillan kupeen kallioille. Sovimme, että ajelemme tuonne uudestaan  huhtikuun alussa katsomaan, joko vesilintuja on sulassa uiskentelemassa. Silloin pakkaamme evästä koppaan ja viltinkin. Toivottavasti sää on suosiollinen.


Aurinko paistoi maaliskuun alkupäivinä kirkkaasti. Häikäistyneenä kuvittelin vanhojen aurinkolasieni vieläkin olevan kelvolliset, mutta ei. Vaihtaessani syksyllä moniteholinssien aikaan vahvuudet muuttuivat sen verran, että entiset lasit ovat todellakin menneen talven lumia. 

Jossakin näin kuvan retrotyylisistä aurinkoklipseistä, joista tuli minulle päähänpinttymä. Tampereen Asemaoptiikka toteutti toiveeni miltei silmänräpäyksessä. Tiistaina kävin tutustumassa tarjontaan pikaisesti ja torstaina mennessäni uudestaan paremmalla ajalla haaveilemani oli valmiina sovitukseen. Nyt minulla on täydellinen paketti sekä pilviseen että aurinkoiseen päivään. Näillä selviän monenlaisissa olosuhteissa. Mitä tuumaatte? 

                                  Aurinkoista kesäaikaa! Tuija



tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tutki. Unelmoi. Löydä.





Kahdenkymmen vuoden päästä tulet olemaan
surullisempi niiden asioiden vuoksi, joita et tehnyt
kuin niiden, jotka teit.
Irrota siis paalusolmut.
Purjehdi ulos turvasatamasta.
Hae pasaatituulet purjeisiisi.
Tutki. Unelmoi. Löydä.

- Mark Twain -







Pakko myöntää, että nyt alkoi epäilyttämään... Olenkohan sittenkin julkaissut tämän postauksen aiemmin vähän toisessa muodossa. Mutta menköön! Omistan tämän ihanalle jälkikasvullemme, joilla seikkailijan rohkeutta enemmän kuin meissä vanhemmissa yhteensä.

Kevättä kohti! Tuija

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kevään korvalla





Vuosi sitten maaliskuussa saksalaisessa Landidee -lehdessä ilmestyi tämä jo aiemminkin viime heinäkuussa esittelemäni artikkeli, joka oli otsikoitu DAS HAUS DER BLUMEN eli Kukkien talo.

Kevään kurkistellessa nurkan takana on ihanaa palata näihin kauniisiin kuviin, joita taitava Krista Keltanen loihti vanhan huvilamme parhaimmista kuvakulmista.

Kauneus on katsojan silmissä...








Odotan malttamattomana kevään ensimmäistä aurinkoista päivää, jolloin on riittävän lämmin istahtaa teekupin kera verannalle. Värimaailma tuossa kotimme yhdessä rakkaimmista tiloista muotoutui pian muuttomme jälkeen. Ensimmäisen kesän kärvistelimme sietäen tummanruskeiksi maalattuja ikkunan pokia ja kulahtanutta lautalattiaa. Ikkunoille sain heleänpunaiset pelargoniat, joiden suhteen värimakuni on muuttunut matkan varrella huikeasti hillitymmäksi. 

Osaatko sinä kuvitella itseni tuohon tammipöydän ääreen, kun raikas kevättuuli leyhyttelee pitsiverhoja ja linnut livertelevät pihakoivussa? Välittyykö kuvistä autereinen, miellyttävällä tavalla pysähtynyt tunnelma? 

Vanhassa kiinteistössä tekemistä riittää. Positiivisesti ajatellen olemme oppineet kärsivällisyyttä ja luottamusta tulevaan. Elämässäkään ei mikään ole täydellistä, mutta se voi siitä huolimatta olla antoisaa ja rikastuttavaa. Villa Iiris hengittää samaan tahtiin meidän kanssamme. Kesäaikaan rennosti luovassa tilassa ja talvella ajoittain puuskuttaen sekä yskiä köhien. Kokonaisuus ratkaisee. 

Värit, materiaalit, tekstiilit, tunnelma, valaistus ja mitä näitä nyt onkaan vaikuttavat kaikki kodin henkeen. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten välinen yhteys ja yhteinen suunta. 

Kulunut talvi on vaikuttanut pitkältä erikoisaurinkoannoksestani huolimatta. Ensi viikolle on sääennuste luvannut jopa +7 asteen lämpötilaa. Saattanee siis toiveeni teehetkestä verannalla toteutua.

Perjantai-illan toivotuksin, Tuija





tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kevätiloa







Viime viikolla sain yllättäin tuliaiskimpun näitä herttaisia kellanvalkeita tulppaaneja, jotka vaativat tänään päästä kuviin. Vanha vihreä Karhulan lasipurkki pääsikin tällä kertaa maljakoksi, kun siirsin Finax -myslit isompaan riihimäkeläiseen, jonka kanneksi tämän oma sopikin mainiosti. 

Lasin läikehtivä pinta on kuin jäätä, josta en muutoin erityisemmin pidä, varsinkaan pihamaalla tai teillä. Sunnuntaina innostuin ajelemaan mutkan kautta kotiin "kevään kurkistus" -retkeltämme ja kieltämättä rystyset valkoisena pidin tiukasti kiinni ratista pitääkseni meidät ajouralla. Onnistuin ja huokaisin helpotuksesta, kun kukaan ei tullut vastaan tuolla kapealla sivutiellä. 





Maaliskuun alkupäivien aurinkoiset hankikantoskelit ovat olleet eliksiiriä kevään kaipuuseeni. Tänään tuuli kääntyy viiltävästi pohjoisvirtaukseksi, jonka tuntee luissaan. Vanhan talon hengittävyys on näillä boforeilla totisesti tuulettava ja virkistävä elämys, johon on aikojen saatossa tottunut. 

Viheristutuksemme ovat alkutekijöissään. Kruunuruukussa herneenversot kurottelevat kohti valoa ja kohta saamme niistä maukasta lisuketta leivän päälle ja salaatin joukkoon. Joko sinulla on kevätsuunnitelmat toteutusasteella? 

                             Tiistaiterveisin Tuija









tiistai 28. helmikuuta 2017

Sisun päivää












Sisun päivää vietetään tänään yhtä aikaa Onnin kanssa. Yli neljännesvuosisata sitten äitiysneuvolakorttiini oli merkitty alustavaksi lasketuksi ajaksi kyseinen päivä, mikä aientui tarkempien ultraäänitutkimusten jälkeen. Vanhemmiksi tuloamme liputettiin Runebergin päivänä. Siinä urakassa ainakin minä tarvitsin sisua varmaankin eniten siihenastisessa elämässäni. 

Sisutesti löytyy linkin takaa. Oma tulokseni sopii aika hyvin ajatukseeni itsestäni toisten kannustajana, innostajana ja tukijana. Elämänfilosofiaani kuuluu motto: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Itsestäni itsekkäästi huolehtiminen on opettelun alla. Kehityn siinä vähitellen. 

Kaksikymmentä vuotta sitten valittuamme elämänpolun vanhan kiinteistön vaalijoina olimme varsinaisia keltanokkia monen eteen putkahtaneen tilanteen suhteen. Onneksi meillä oli tuossa vaativassa pikkulapsivaiheessa loistava tukiverkko, johon tukeutua tiukan paikan tullen ja niitähän tuli toivoimme tai emme. 

Sisulla selvittiin monesta pienemmästä ja isommastakin montusta. Aiemminkin olen kirjoittanut tämän maalaiselämän kasvattaneen meitä ihmisinä enemmän kuin osasimme ikinä kuvitellakaan. Onni on, että emme mielikuvituksekkaina, tulevaisuudenuskoisina, sinisilmäisinä(kin) nuorina vanhempina osanneet nähdä kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita ruusunpunaisten linssiemme läpi. 

Carpe diem eli tartu hetkeen on muotoutunut kantavaksi teemaksi elämässä selviytymiseen sekä kotitanhuvilla että maailman tuulissa. Koti meidän on meidän kahden yhteinen yritys, jossa toteutamme omia mielenkiinnon kohteitamme sekä pihapiirissämme että retkillämme lähellä ja Samoksen saarella Aigean merellä.

Hiljaisuuden merkityksestä oli ollut kirjoitus lauantain Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä, mikä on tuttu lapsuuteni sanomalehti. Artikkeli oli otsikoitu Suomella hyvät mahdollisuudet lyödä hiljaisuudella rahoiksi. Varsinkin saksalaiset turistit arvostavat Suomesta löytyviä rauhallisia kohteita. Uskon meissä suomalaisissakin  löytyvän kaipuuta levolliseen lomailuun. Tämä juttu sattui juuri sopivasti eteeni, kun olin kertonut toiminimemme sisukkaimmalle osapuolelle ideastani villasukkaretriitin järjestämiseen rauhaa rakastaville hengenheimolaisilleni. Ajatukseni ei saanut välittömästi innostunutta vastaanottoa, mutta jätän sen muhimaan alitajuntaani.

Saatuani luotua oman Instagram -tilin matkamuistoillemme olen ollut päivittäin ajatuksissani aurinkoisissa tunnelmissa. Kuvien voima on valtava. Tässä on varmaankin syy, miksi myös Hyvän mielen kortit ovat muodostuneet osaksi arkeani. Epävarmuuden sietäminen, huomion keskittäminen ja kiitollisuus ovat taitoja, joita harjoittelemalla hyväksyy sen, ettei tiedä. Elämässäni on asioita, jotka ovat hyvin ja se, mihin kiinnitän huomioni kasvaa. Varsinkin jälkimmäinen on hyvä pitää mielessä sekä konkreettisissa asioissa että henkisesti. Unelmoimalla luon asioita todeksi, vaikka joskus aikaa kuluu, vuosia. Kärsivällisyydellä ja toiveikkuudella pääsee jo pitkälle.

Kuvan penkki odottaa siellä kaukana. Niin uskon, toivon ja luotan.


Onnellista tätä päivää! Tuija